"Kiitos... Saanen esittäytyä, neiti! Olen Saki Hinata.. Entä te?" nukke sanoi hymyillen. Kokoro räpäytti muutaman kerran suuria sinisiä silmiään; tyttöhän puhui! Nukke puhui! "Ööö... Olen.. Ko-kokoro Monou. Ja mistä kiität??" Kokoro sai soperretuksi. Saki Hinata katsoi tyttöä ihmeissään, ja sanoi tomerasti: "No te herätitte minut! Ette ikinä arvaa kuinka kauan olen nukkunut! Mei sanoi, että herättäisi minut pian. Mutta ainakin viisisataa vuotta on jo mennyt! Tuo kuula, joka on kädessänne, sitoi minut tähän vartaloon" Kokoro katsoi hämmentyneenä tuota puhuvaa nukkea. "...ja kun otitte sen pois, se vapautti sieluni. Hmm.. missäköhän päivänvarjoni on... oh, tuossa!" Kokoro vilkaisi kelloa, ja tajusi olevansa myöhässä aikataulusta. Hän ei ehtisi viemään Saki Hinataa kotiinsa, ja hädin tuskin hän ehtisi kouluun. "Niin tuota... minne olet menossa?" Kokoro kysyi pikaisesti. Saki Hinata näytti vihaiselta. "Ovatpas nykyihmiset törkeitä! Ettekö te teitittele?! Mutta tämän kerran vastaan kysymykseenne... Olen menossa sinne minne tekin." Kokoro mietti. Jos hän menisi takaisin kotiin, ja soittaisi kouluun, että on kipeä. Tai jos hän veisi Saki Hinatan mukanaan kouluun... ei, Kokoro päätti mennä kotiin.

"Minulla olisi koulua, mutta koska sinä olet täällä, olen nyt päivän kotona." Kokoro sanoi, ja hymyili Saki Hinatalle, joka oli taas ilmeetön. "Ette näköjään opi teitittelyä, Kokoro-chan. No, puhukaa sitten noin. Meilläkin oli koulua... mutta hän ei koskaan jättänyt sitä väliin, jottei hänen isänsä suuttuisi." nukke näytti surulliselta. Saki Hinata istui Kokoron sylissä, ja piti päivänvarjoaan suojana. Kokoro tiesi tehneensä upean löydön.

"Miksi olit metsässä?" Kokoro kysyi, kun he olivat astuneet sisälle. "Eikö paljon loogisempi paikka olisi ollut esimerkiksi jokin kaappi?" Saki Hinata ihaili posliininukkeja hyllyllä, mutta kuultuaan kysymyksen hän kääntyi Kokoroon päin vastaamaan. "En tiedä... Luulin että te veitte minut sinne. Kun nukkuessaan ei näe muuta kuin oman unensa. Vai näettekö te ihmiset silloisen hetken? Oi, minäkin haluaisin! Tietäisin aina, missä olen!" Kokoron naama vääntyi ihmettelevänpettyneeseen ilmeeseen. Jo oli aivoton nukke, vaikka noin sivistynyt, hän ajatteli. "Emme näe. Vain unia, tai sitten emme mit-" Saki Hinata keskeytti hänet. "Saisinko juotavaa, Kokoro-chan?" Saki Hinata sulki päivänvarjonsa, ja kapusi tuolille. "Mieluiten.. teetä, kiitos."

"Tässä teesi! Meillä oli vain sitruunaa.. kai se kelpaa??" Kokoro kysyi ja riisui esiliinaa. "Tottakai... en ole kylläkään koskaan maistanut." nukke sanoi hieman pettyneen näköisenä. Kokoroa mietitytti. Mitenköhän hän saisi pidettyö tytön salassa? Se ei onnistuisi. "Voiko sinua kutsua lyhyemmällä nimellä kuin Saki Hinata?" keksi Kokoro kysyä. "Minua on aina sanottu vain Hinataksi. Voitte toki keksiä toisenkin nimen." Hinata vastasi hiljaa samalla juoden teetään hieman irvistellen.

"Minun pitäisi mennä harjoittelemaan... tennistä. En haluaisi jäädä pois liikuntatunnilta." sanoi Kokoro Hinatalle. Hinata katsoi häntä, ja osoitti päivänvarjollaan Kokoron huoneen ovea. "...voitko näyttää minulle?" Hinata sanoi tuimeasti. "Voin... se on huoneeni. Se on hieman sotkuinen, mutta... siivoan sen kyllä tänään." Kokoro vastasi, ja näytti vastahakoiselta. Huonehan oli täynnä piirroksia!

Hinata hyppäsi tuolilta alas kiharat hiukset hulmuten. Hän juoksi ovelle, ja jäi seisomaan ja tuojottamaan kahvaa. Kokoro seisoi takana, mutta havahtui Hinatan sanoihin: "Avaatteko oven vai et?" Kokoro juoksi avaamaan oven, ja pahoitteli samalla huonoa käytöstään. Hinata käveli sisälle huoneeseen, ja katseli seiniä. Hän näytti hämmästyneeltä, ja luki piirrustuksen vierestä tekstin "sukito itte". "Miksi... mitä tämä on? Sukito itte? Ja Hikari Sakura!" Hinata huudahti hämmästyneenä samalla pyörien ympäri huonetta ja tutkien seiniä. "Ai.. mitä? Sukito itte... pidän lauseesta. Ja eräs..." Kokoro osoitti ainoaa poikaa, jonka oli piirtänyt. "...todella ihana ihminen... pidän hänestä. Todella paljon. Hän on... Yoshirou Akira." Kokoro sanoi ja punastui. "...Rakastatteko häntä?" Hinata kysyi, ja katsoi punastunutta Kokoroa. "...kyllä..." Kokoro vastasi vaimeasti, ja keräsi liikuntavaatteitaan lattialta. "Menen pukemaan, mennään sitten tenniskentälle. Sinne on muutaman kilometrin matka." hän sanoi, katsomatta Hinataa. "Entä Hikari Sakura? Miksi huoneenne on täynnä Hikari Sakuran muotokuvia?" Hinata kysyi vaivautuneena. Hän katseli piirrosta, jossa tytöllä oli kaunis, värikäs kimono yllään. "...kuka on Hikari Sakura? Tulen pian!" Kokoro sanoi ja juoksi kylpyhuoneeseen.