"Miten ajattelit harjoitella, jos sinulla ei ole paria?" Hinata kysyi ja katsoi Kokoroa, joka epätoivoisesti yritti löytää puskaan lyömäänsä palloa. "En tiedä... auh, tässä pusikossa on piikkejä. Pitää kai soittaa.. auts... veljelleni", Kokoro vastasi, ja nousi yläs pusikosta. "TÄSSÄ!" Kokoro huudahti, ja huomasi kun Hinata tuijotti häntä. "Enko minä voisi pelata kanssanne?" Kokoro hätkähti. Hän vertasi itseään Hinataan, tyttöhän oli hieman alle metrin pituinen. Itse hän oli 165cm pitkä. "Taidat olla liian lyhyt..." Kokoro huokaisi. "Antakaa minun edes yrittää, Kokoro-chan." Hinata aneli, ja katsoi suurilla tyhjillä silmillään suoraan Kokoron silmiin. "No jos lupaat olla satuttamatta itseäsi..." Kokoro juoksi varastolle, ja antoi Hinatalle mailan. "...ole hyvä, tiedätkö, miten tennistä pelataan? Tällä mailalla lyödään palloa..." Hinata keskeytti Kokoron. "Tiedän minä, mutta pelaan ilman mailaa."

Hinata asettui kentän toiselle puolelle, ja hymyili Kokorolle, joka piti mailaa ja palloa kädessään. "Lyötteko te?" kysyi Hinata, joka näytti kovin hullunkuriselta vastukselta mekkoineen ja päivänvarjoineen. "Joo, nyt tulee!" Kokoro löi pallon verkon yli, ja katsoi kun se pomppasi maasta kohti Hinataa. Hinata sulki silmänsä, ja asetti etusormensa pystyyn niin, että muut sormet muodostivat ympyrän. Pallo kimposi kuin seinästä Kokoroon päin, aika hiljaisella vauhdilla. Pallon kohdalle oli muodostunut kellertävä alue, aivan kuin koskisi tietokoneen ruutua aiheuttaen siihen väliaikaisen erivärisyyden. Pallon kimmottua keltainen katosi.Kokoro katsoi Hinataa ihmiessään, pallon vieriessä hänen jalkoihinsa. Samassa Hinata valahti povilleen kentälle, ja katsoi maahan. "Hinata... HINATA?!" Kokoro säikähti, ja juoksi Hinatan luokse. "Oletko kunnossa? Mikä tuli?" Hinata katsoi Kokoroa, ja hengitti raskaasti. "Ei hätää... Minulla vain ei ole voimanlähdettä. Tuo oli parasta mitä pystyin tekemään. Annattehan anteeksi?" Hinata kysyi hieman sen näköisenä, että olisi pettynyt itseensä. "Tottakai annan! Mistä voimanlähteestä puhut?" Kokoro näytti hämmentyneeltä, olipas outo nukke! "Hikari Sakurasta. Hän on toinen puoleni. Ilman häntä en pysty parempaan. Voisin jaksaa herättää hänet... Se että missä hän on, onkin eri asia." Kokoro katsoi hämmästellen nukkea. Jaa että vielä toinenkin? Missäköhän se mahtaisi olla?

"Eikö sinulla ole mitään tietoa asiasta?" Kokoro kysyi lopulta. Hän istui polvillaan kentällä, ja katseli auringonlaskua rutistaen Hinataa rintaansa vasten. "On." Hinata sanoi yksinkertaisesti mutta päättäväisesti. "Tunnen hänet. Hän ei ole kaukana. Aivan kuin hän..." Hinatan keskeytti yllättävä maan vapiseminen. "IEEEH, mitä tämä on?!" Kokoro kiljaisi, mutta hiljentyi viiltävän naurun kiipiessä pitkin selkärankaansa. Kokoro kääntyi hitaasti ympäri, ja näki Hinatan seisomassa edessään. "Tomomi. Mitä sinä teet?!" Hinata huusi. Kokoro pisti merkille Hinatan puhuvan sinutellen. Kyseessä oli siis hyvin läheinen henkilö. Tuolla "henkilöllä" oli tumman violetti, polviin asti yltävä mekko, jota koristivat valkoiset ja mustat nauhat. Kokoro katsoi hahmoa, mustat hiukset, valkoinen pitsinen päivänvarjo. Vasemmalla kädellään hahmo roikotti toista, paljon pienempää hahmoa, suurinpiirtein Hinatan kokoista. Roikkuvalla hahmolla oli yllään musta mekko, jota koristi keltaiset pitsit ja satiininauhat. Kokoro huomasi yhdennäköisyyden Hinatan ja pienen nuken välillä, -he olivat samanlaiset, mutta Hinata oli kelta-musta, ja tuo toinen musta-keltainen. Oikeassa kädessään nukke roikotti kahta ristikaulakorua, tismalleen samanlaisia. Vasemmassa hädessään nukke piti keltaista pitsipäivänvarjoa. Nukke oli sama kuin hänen piirroksissaan.

"Kas vain, Hinata. Olet löytänyt näköjään itsellesi 'wa'n. Miten säälittävän näköinen ruipelo hän onkaan..." Tomomi nauroi. Kokoro älysi ison hahmon tarkoittavan häntä. "Kuka olet? Ja mitä haluat?" Kokoro huusi. "Vai suvaitsee wa puhuakin... harvinaista päättävyyttä. Hahahhh!" Tomomi vain nauroi, ja katseli kiiluvan tummilla silmillään Kokoroa. "Et vastannut kysymyksiini!" tulistui Kokoro. Juuri tuommoiset tyypit ärsyttivät häntä. "Hmm. Alentuisinko vastaamaan SINUN typeriin kysymyksiisi?? Oi, käteni alkaa väsyä, en millään jaksaisi pidellä enää tätä painavaa tyttöä.." Tomomi katsoi nukkeen. "...Hikari Sakuraa.." Hän hymyili. "...ensimmäistä CrossDollia." Kokoro tajusi kaiken. Tuo nukke, jota Tomomi roikotti, oli Hikari Sakura, Hinatan voimanlähde ja sisar. CrossDoll oli luultavasti taas Hinatasta, Hikari Sakurasta ja ehkäpä myös Tomomista käytetty yhteisnimitys. Mutta oliko Tomomi edes nukke??

Hinata katsoi vihaisena Tomomia. "Olet ehtinyt jo satuttaa itseäsi! Mitä sinä oikein ajattelet, tuhoat itsesi, ja pian myös muut CrossDollit!! Tuhoat MEIDÄT. Eikö Gregory juuri käskenyt olla satuttamatta toisiamme!" hän huusi, mutta samassa hänen vihansa hyytyi, kun näki Tomomin päästävän Hikari Sakurasta irti. "Sa.. SAKURA! EI!" Hinata huusi ja asetti sormensa samaan asentoon kuin tennistä pelatessa. Hän ei ehtinyt sulkea silmiään, ennen kuin näki Kokoron juoksevan ottamaan koppia Hikari Sakurasta. Sakura vajosi Kokoron syliin, ja Kokoro huomasi, kuinka Hikari Sakuran kuula selästä tippui hänen sormiensa välistä maahan, ja särkyi miljooniksi palasiksi. Kokorolle tuli tyhjä olo, ja hänkatsoi Tomomia samalla huutaen: "Tomomi! Mitä sinä olet tehnyt?!" Tomomi nauroi pirullista nauruaan, ja kääntyi poispäin kuin lähteäkseen. "Se on ohi nyt, Hikari Sakura. Se on ohi, Saki Hinata. Et voi voittaa minua ilman sisartasi, et kyllä olisi voittanut edes hänen kanssaan!! Olette mennyttä... iäksi."

Kokoroa pisti rinnasta. Miksei än ollut saanut kuulaa kiinni? Miksi Tomomi tiputti Hikari Sakuran? Tai kuka hän oikeastaan oli? Keitä olivat Cross Dollit?

"Sakura... Sakura?" Hinata kysyi sisareltaan itkun partaalla. Sakura makasi velttona Kokoron käsillä. Hinata peitti kasvonsa käsillään. "Ei... Sakura, et voi jättää minua!! Et voi, ei!!" Kokoro katsoi Hinataa, joka itki vuolaasti, niin, että hänen mekkonsa kastui. Kun hän hetkeksi lopetti, ja jäi istumaan nojaten tenniskentän verkkoon, Kokoro päätti kysyä mieltään painavat kysymykset. "Niin... Miksi Tomomi... Miksi hän teki tämän??" Kokoro pelkäsi satuttavan Hinataa vielä enemmän, mutta tiesi ymmärtävänsä paremmin, jos tyttö kertoisi. "Tomomi on neljäs Cross Dolleista, Nuorin, mutta suurin ja vahvin, myös kehittynein. Hän myi sielunsa pahalle, ja vainnoi tuhoavansa meidät, vaivanpalkaksi hän saisi helmen. Helmi on läpeensä paha, ja se saa aikaan vain tuhoa... Sillä Tomomi aikoo tuhota minut, ja Taro Akiran." Hinata selitti hitaasti. " Mutta eikös Tomomi saisi helmeä vasta tuhottuaan kaikki Cross Dollit??" Kokoro alkoi kiinnostua. "Ei. Hänen pitää tuhota ruumiimme, ei sieluamme. Sitten hän saa helmen, jolla tuhoaa sielumme, ja näin ollen hänestä tulee... täysivoimainen wa." Hinata silitti sisarensa poskea, ja katsoi tätä.

Hän nosti sormensa huulelleen, aivan kuin pyytäen hiljaisuutta. Hinata oli ottanut käteensä suurimman jäljellä olevan palan Sakuran kuulasta, ja puhalsi siihen. Ympärillä lojuneet sirpaleet kohosivat hitaasti ilmaan, ja kiinnittyivät isoimpaan kuulanpalaseen. "Mit...?" Kokoro inahti. "Shh.. hän nukkuu vielä." Hinata kuiskasi, ja vieritti kuulan Sakuran selässä olevasta reiästä sisään. Kuului loksahdus, ja Sakura vapisi kömpelösti. "Saanko muuten sinutella??" Hinata kysyi lopulta. "Tottakai." Kokoro vastasi hymyillen, ja katsoen Sakuran ensimmäisiä askelia auringonlaskussa.