Sakura seisoi hieman vinossa, kasvot kohti Hinataa ja Kokoroa. "Hinata, sinäkö siinä...?" Sakura kysyi vapisevalla ja hiljaisella äänellä, samalla silmät kiinni. "Minä, rakas sisko. Tomomi ei tiennyt, että jaksaisin koota kuulasi uudestaan..." Hinata vastasi, katsoen samalla alaspäin ja hymyillen. Sakura avasi hitaasti silmänsä, ja sai Kokoron kavahtamaan kauhusta. "Tässäkö on wa'si?" Sakura sanoi, ja katsoi Kokoroa. Sakuran silmät olivat myöskin valkoiset, aivan kuin sisarellaan. Ainoa poikkeus oli se, että oikeanpuoleinen silmä oli sirpaleina.
 "Mitä silmällesi....?" Kokoro kysyi kauhuissaan Sakuralta. "Hmh. Kerronpa sinullekin... Kun minun wani oli vielä elossa, leikin usein hänen ja sisareni kanssa niityllä. Eräänä sumuisena aamuna päätimme mennä niitylle leikkimään." Hinata nyökkäili kertomuksen tahdissa. "Oli niin suimuista, että tuskin näimme toisiamme. Päätimme leikkiä 'etsitään toisemme'-leikkiä, ja niinpä ryömimme niityllä etsien toisiamme. Yhtäkkiä joku hyökkäsi kimppuuni, ja kuulin myös sisareni avunhuudot. Sitten menetin tajuntani." Sakura kertoi pää polviinsa painautuneena. "Kun heräsimme, sumu oli hälvennyt, Sakura ei nähnyt toisella silmällään mitään, ja minun jalkani oli rikkoutunut", Hinata selitti loppuun. "Gregory tosin korjasi Hinatan jalan, mutta minun silmääni hän ei pystynyt uusimaan." Sakura jatkoi. Kokoron silmäkulmaan tuli kyynel, mitä kaikkea he olivat joutuneet kärsimään.
 
 "Haluatteko teetä??" Kokoro kysyi iloisesti heidän saavuttuaan kotiin. "Hmm, ei tee olisi pahaksi." Sakura huokaisi ja lösähti lattialla olevalle tyynylle. "Niin, tosiaan. Voisin esitellä Sakuralle hieman paikkoja, jos sopii. Avaistiko ovet??" kysyi Hinata, ja katsahti Kokoroon. "Hyvä on. Huudan, kun tee on valmista." Kokoro naurahti.
 Hinata talutti Sakuran Kokoron huoneeseen. Ensireaktio oli todella koskettava; "Olenko minä noissa piirroksissa??" Sakura huokaisi ilosta. "Siltä näyttää..." Hinata hymyli takaisin. Sakura tutki innoissaan piirrustuksia, mutta huomasi sisarensa katsovan yhtä tiettyä kuvaa. "Mikä se on?" Sakura kysyi. "Kokoron sulhanen. Hänen nimensä on.... Yoshirou Akira." sanoi Hinata, ja katsoi tarkasti piirrosta. "..se näyttääkin häneltä.." hän lisäsi. "Taro Akira... Taro.. Onko hän.. Onko hänet..." sopersi Sakura kauhuissaan ja peittäen suunsa käsillään. Kokoro kurkki ovenraosta, ja kuunteli sisarusten välistä keskustelua. "Sulhanen..." hän ajatteli ja punastui hieman. "Kyllä, niin minä uskoisin. Hänen wa'nsa on muuttanut hänet ihmiseksi." Hinata kuiskasi. "Heei, tee on nyt valmista!" Kokoro ei voinut enää hillitä itseään ja pamautti oven auki, samalla hymyillen epämääräisesti ja aivan punaisena. "Hän kuunteli meitä", Sakura kuiskasi sisarelleen. "Niin, mutta annetaan sen pysyä salaisuutena.. ainakin hänelle."
 Sakura istui suurella tuolilla, sisarensa vieressä. He joivat teetä, ja kastoivat samaan aikaan keksinsä teehen. "Olette niin samanlaiset.." Kokoro huomautti. "Tietty, mehän olemme kakoset." tytöt sanoivat yhdestä suusta. Siinä he istuivat jutellen, ja tutustuen toisiinsa. Illalla Hinata teki Kokorolle selväksi, että syytä olisi mennä nukkumaan. Sakura myötäili sisartaan, ja kaikki kolme lähtivät Kokoron huoneeseen nukkumaan. Sakura sai nukkua isossa korissa, ja Hinata hieman pienessä lastensängyssä. "...hmm-hmm,mm-mmm-hmm-mmhmm..." Sakura hyräili hiljaa, ja nousi koristaan. Hinata ja Kokoro olivat jo syvässä unessa. Sakura otti lattialta toisen ristikoruista, ja laittoi sen Hinatan kaulaan. "Nyt olemme yhtä, sisko rakas." hän kuiskasi. Hinata änähti, ja kieriskeli pienessä lastensängyssä. Sakura hiipi nopeasti koriinsa, ja nukahti.
 PRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR! "Eäääh? Onko kello jo noin paljon?!" Kokoro havahtui syvästä unestaan herätyskellon pirinään. Hinata ja Sakurakin nousivat hieman hämmästyneenä ylös. "M...Mitä nyt?" Hinata kysyi. "Minun pitää mennä kouluun! Nytonkiire, nytonkiire, nytonkiire..."Kokoro hätäili. "Voi...." Sakura huokaisi ja muodosti käsistään tulppaanin. Käsien ympärille tuli musta valo, ja pian se hälveni. Hinata hymyili. Kokoro katsoi ihmeissään, eikä voinut muuta kuin kysyä: "Mitä sinä teit??" Tytöt purskahtivat nauruun, ja osoittivat kelloa. Kokoro käännähti myös katsomaan. "Hahah, vai sellainen temppu!! Kiitos kovasti Sakura." hän kiitti huomatessaan Sakuran siirtäneen kelloa puoli tuntia taaksepäin, puoli seitsemään. "Nyt voisimme mennä aamupalalle, vai mitä?" Sakura huudahti. "Tottakai, mennään vaan!" Hinata vastasi ja molemmat juoksivat loisesti keittiöön.
 "Hmm-h-hmm-hmmm...." Kokoro myhäili, ja käveli reippaaseen tahtiin kohti koulua. Tällä kertaa hän ei myöhästyisi. Hinata ja Sakura olivat jääneet kotiin, pitämään huolta Kokoron kissasta, Yumesta. Koulupuvun helma heilui iloisesti tuulen tahdissa, - oli tulossa kaunis päivä.
 
 "Laalalallaa, lallalllalaaaa!!" Sakura lauleskeli, ja piirteli erivärisillä liiduilla vitivalkoiseen seinään. "Katso, Hinata, tässä on kukkanen!" hän huudahti. "En nyt ehdi, ratsastan Yumella!! Hihiii!!" Hinata riemuitsi. Tytöt nauttivat kaikin siemauksin uudesta kodistaan, ja leikkivät kaikkea mahdollista. Väsähtäneinä iltapäivällä he kuitenkin nukahtivat selät vastakkain keskelle olohuonetta.
 "Kotona ollaan!" Kokoro huusi, ja sulki eteisen oven perässään. Hän laski reppunsa oven suulle, ja avaimensa lipaston päälle. Hän katsoi hymyillen ympärilleen. Hymy kuitenkin muuttui pelottavaksi, vihaiseksi ilmeeksi, joka suorastaan leiskui tulta. "NEEEEEEE! MITÄ TE OLETTE TEHNEET!??? KATALAT NUKET, TULKAA TÄNNEEEE!!!" hän huusi tulisesti, Hinatan ja Sakuran juostessa nauraen pakoon. "Etpäs saakaan kiiiinniii!!" he lällättivät. Hinata puhalsi kädellään lepäävät tulppaanin terälehdet Kokoroon kohti, jolloin Kokoron eteen ilmestyi suuri lasiseinä. Kivastuksissaan hän ei kuitenkaan huomannut lasiseinää, ja juoksi suoraan sitä päin, ja kaatui maahan lasinsirpaleiden haihtuessa ilmaan. "Oi...." hän huokaisi. "SAIN JUURI INSPIRAATION!" hän lopulta kiljahti. "Sori! Tulen noin... kolmen tunnin päästä takaisin!!" Kokoro huudahti ja juoksi huoneeseensa lukiten oven perässään. "Niin, ja te voisitte siivota..." hän huusi oven takaa. Sakura ja Hinata jäivät tuijottamaan ihmeissään toisiaan. Kyllä hän oli hassuin wa, jonka koskaan voi saada!

 "Hinata... mikä on inspiraatio?" Sakura kysyi puristaen sisarensa kättä. "Hmm.. kai se on jonkinlainen idea, joka on pakko saada toteuttaa." Hinata vastasi ja hymyili. "Saanko ehdottaa lempisisarelleni kävelyä? Kun minusta tuntuu, että... Taro Akira.. Hän on täällä." Sakura kuiskasi värisevällä ja heikolla äänellään. "Taro Akira... Tästä ei hyvää seuraa! Jos hän on nykyään ihminen... Ja kiintynyt Kokoroon kuin Kokoro häneen... Ei, en voi edes kuvitella seurauksia" Hinata huokaisi ja koitti avata ulko-ovea päivänvarjollaan.